Welcome to Vietnam

The journey South from Vietnam’s capital Hanoi is usually done by bus or on a motorbike. The journey is incredibly beautiful, with a glowing coast-line boasting various sights including miles of deserted beaches, abandoned houses, school kids on bicycles, street vendors, palaces, slums, tourist resorts, palm trees, conifers, buffalos, rice paddies, traditional river boats, monks, temples and karaoke bars etc.

My return trip from Hoi An to Hanoi will stay in my mind forever and proofed to be completely different from the initial journey down South. At first I traveled alone from Hanoi to Hue on a night bus, which was initially supposed to be 13 hours (including a toilet), both of which were a lie. The trip ended up taking 19 hours as we spent nine hours at the police station whilst they searched our bags. Whatever they were looking for they didn’t find it and we were eventually allowed to continue our journey.

Once I arrived in Hue, it became a quite a historical day, walking for four hours in the royal palace and the beautiful gardens. Hue was great, although I didn’t feel like staying more than one night and really couldn’t wait for the morning and my bus to Hoi An.

The city of Hoi An exceeded my expectations and gave me more than I could have desired. On the first day I was asked by the shy and cute boy to play ‘featherfootbag’ with his friends. Although the game wasn’t easy and I screwed up a couple of times it was still fun and afterwards we went and drank some beers. The night was filled with talking about life, looking at each other, telling stories and sharing experiences. I knew right away that we would have a lot of fun together, regardless of how many days we would be able to spend together.

As the days went by in the company of my new friends I felt more alive than I had ever known possible. I drove to nearby beaches, ancient temples and the ruins of My Son, all on the back of my new companions motorbikes, sharing the amazing Vietnamese countryside with buffalo and cows. Although I had spend almost a week in Hanoi before going South, it didn’t really teach me much about Vietnamese life and culture as Hoi An did, and I would therefore recommend a visit to the beautiful ancient port city.

our motorbike gang

My real great adventure began when the boys asked me if I wanted to go back to Hanoi on their motorbikes and you can guess what I said. The trip was amazing as I saw and felt so much in just one week and ended up falling in love with travelling on motorbikes. I cannot compare anything to those few days and I look forward to being able to drive again with somebody hopefully in Cambodia. After arriving in Hue, the boys sold their motorbikes and we took a night bus back to Hanoi. Once again it seemed that my luck with long, unfortunate and somewhat amusing bus experiences in Vietnam was back. A supposed one night turned into a 36-hour trip that we ended up spending on the side of the road in the middle of nowhere. We spend 24 hours in this one family style restaurant (which meant they cooked us noodles and gave us beer) and were marveled at by tons of Vietnamese toddlers and schoolchildren. A couple of daring Vietnamese girls came to me and Jordie and asked for his Facebook name and took photos of us with them. Now there are photos of me looking like a homeless crazy haired girl on the Vietnamese girl’s Facebook page. Haha great..

What happened to the bus and the reason why it broke down, nobody knew or bothered to tell us, but we kept drinking (because there was nothing else to do), playing with the street kids and chilling. About fours hours before we were on the move again someone told us that it was the engine and the wheels that needed repairs. It’s no wonder that the repair took 24 hours, especially since the driver himself did the repairs. Once again I was exposed to the common practice in Vietnam where if something breaks, you fix it yourself and one shouldn’t expected another bus to pick you up at midnight in the middle of nowhere, quite unlike Finland.

At last we arrived back in Hanoi at four o’clock in the morning and without sleeping went straight on a one night boat trip to Halong Bay. My friend from Finland was waiting for me in Hanoi and we all went together. It was beyond beautiful and life on the boat was amazing with great food and gorgeous views. The previous night we ‘slept’ in a large for-bed bunk bed in the back of the noisy bus, so I decided to have a really chill time on the boat. Halong bay was great and definitely worth a visit , although a little freezing at night and quite cloudy.

This beauty at night, Halong Bay.

Vietnamese people treated me very well and the only problem was the cold, which was my fault as I had given all my warm clothes to my friends in Pai. The nights were so cold that I was forced to pull of the homeless look, which I think went quite well putting on all my clothes at the same time. Two weeks in Vietnam were enough for me, but I could have totally travelled further South to Saigon if I had more time. On the other hand back here in the warm Ko Lanta is keeping me happy.

What Vietnam taught me was to love and be happy no matter what. I had so many good times, especially with my travel mates. Driving a motorbike on the coastline was a dream come true. Crazy dancing with funny bartenders. Smiling Vietnamese children. Toothless old ladies. 36 hour bus rides. Sleeping outdoors. Round fishing boats. Hoi An’s stunning atmosphere. Deserted beaches. Broken buses. Broken motorbikes. Too many free mojitos for ladies. Cheap rates. And last but not least an incredible new friendship that will last until we see each other again and over and beyond.

Thank you everybody who made those two weeks amazing.

Lonely beach I walked into with just two monks playing. This was somewhere middle between Hue and Hoi An

 in Hanoi

 Selling some hats in the big city

The Panda Crab at the beach

When guys are trying to pose..

And while me and J tried to pose. haha..

"Oh, Vietnam."

a story about a change

This is a story that happened in a small city called Pai in northwest Thailand, near the border of Burma. The exact place on the map is not really important, but the life changing journey what I went through there is. It can maybe be harmful for you if you are not planning to travel there any day soon. I'm not telling you at full lenght what I did, but I will tell you my spiritual, and mind changing part of this story.

"I woke up this one morning, hair messed up, yawned and saw sunlight coming out from a hole in the wall in my bamboo hut. The light found my knees and warmed them up with a gentle touch. I heard birds singing, someone playing guitar, an old lady with a calm voice. I had no idea what time it was, what day or how much time I had left before I had to pack my cameras, book and leave. I was going to have a new day, new paradise in a place I lived and loved, and with people I felt connected with; my Pai family.
I looked at "the Alchemist" on my bookshell and realised that I'm following my dream too, just at this specific moment. I'm in the present and I'm happy.
Just few seconds later I already sat on my meditation stump. River in front of me was quiet but pleasant, I felt few leaves falling of from a papaya tree next to me. Imagining the sun turning to different colours, blue to red and moving slowly towards me, I opened my eyes. It had been approximately 30 minutes since I sat on the stump. Meditation and yoga were my morning routine. I felt better sitting in lotus position clearing my mind and soul this amount of time than using it to anything else. I felt spiritual and pure.

Little decisions and new ways of thinking had really made me change a bit. I felt pure happines just from doing meditation. I didn't need anything else than this moment, and still don't need.
My days in Pai were individuals all of them, every day is a new start for your life. Having a chance to recognize the beauty of life again and again is amazing. But regretting something happened earlier harms your soul and mind.
I'm trying to remove the burden from my shoulders and find the balance in happiness. I am a worrying kind, and I don't like it. I want to free myself of thinking and just live. Here I've had hundreds of magical moments, conversations what had changed my life, and I start to realise what things make me complete, what to value, for what I live for and what things are not for me. Learning like this about myself is like a huge gift from everyone I have met.

As I later wandered up the hill in a kind of daze, two old ladies in colourful clothes and sharp bamboo hats walked past me, carrying big bags of something. I looked at them and smiled and I was smiled back with missing teeth mouths. I was high in the mountains, where green and blue captivate the scenery. We had drove motorbikes to the waterfalls and spent couple of days just lying and looking at changing clouds. I was amazed by the beauty of cornfields, stone forest, elephants, hot springs, birds, colours, lying in hammock, people, food, everything. I was surrounded by nature and "the green tits" as mountains. I couldn't feel happier or more alive.  This was that kind of place I could stay forever.

I ended up staying in Pai for almost 3 weeks. Time flied and it didn't feel like it because I was enjoying so much with my family and my guesthouse's thai hippies. We played instruments everyday, sang, laughed and talked about things what matter and those what really don't. I've now friends for life which I'm going to see soon on my travels. This place was something else, our home and it was so sad to leave. But now I have a memory, still very bright and lovely. And one part of me will always be a "Pai part". Saying goodbye doesn't mean nothing like I thought before. I'm changed for good and I'm going to hold on it tight. Now goodbye just means a new hello."

from bad to amazing

Tuntuu kuin koko elämänhalu olisi vedetty pois minusta, kun makasin hiljaa bambumökissä 39 asteen kuumeessa kurkku ja vatsa niin kipeänä, etten halunnut ehkä edes nähdä huomista enää.  Olen sairastellut monta kertaa viimeaikoina, mutta tälle ololle ei mikään vetänyt vertoja. Olin aivan puhki, lopussa, en pysynyt tehdä muuta kuin nukkua neljä päivää putkeen. En syönyt tai juonut, laihduin lopulta 5 kiloa, mikä oli hälyttävää ja pelästytti minut kunnolla. Nesteytys tropiikissa on kaikkea muuta tärkeämpää, en tehnyt sitä sairastelun vuoksi ja nyt sain tietää miltä tuntuu sen jälkeen.
Pakotin itseni lähtemään takaisin chiang maihin vuorilta vaikka en millään olisi halunnut. Nyt, jos olisin jäänyt, en varmaan olisi tällä hetkellä kauhean elinvoimainen.
Menin suoraan 5 tunnin songtaew matkan jälkeen vuorilta chiang maihin ja tuk tukilla sairaalaan, missä ilmoittauduin tiskillä "erittäin huonovointiseksi sekavassa olotilassa olevaksi potilaaksi, joka mielellään haluaisi hoitoa nopeasti". Pääsin lääkärille, jossa todettiin painon äkillinen putoaminen, nestehukka ja verenpaine lukemat olivat erittäin pahannäköiset. Kysyttiin minkälaisen huoneen haluan, sanoin, että ihan mikä vaan, koska mulla oli vakuutus mikä kattaisi kulut. Pääsin 10 kerrokseen upealla näköalalla ja telkkarilla varustettuun omaan huoneeseen, jossa mulle laitettiin heti tippa suoneen ja sänkyyn makaamaan. Olin ollut suomessa tiputuksessa, joten kuvio oli tuttu enkä edes kiinnittänyt mitään huomiota kun makasin puoliunessa valkoisena kuin lakana. Kun heräsin seuraavan kerran parin tunnin päästä, huomasin saaneeni ruokaa eteeni (riisivelliä) sekä sänkyni ympärillä kolme hoitajaa mittaamassa verenpainetta, kuumetta ja pulssia. Ekan päivän lounas ja illallinen olivat liikaa enkä vieläkään saanut mitään alas.

Maatessani tiputuksessa kolme päivää sain ajateltua paljon. Sitä mikä minun matkan tarkoitus on ja kuinka välittäviä ihmisiä olen tavannut jo tähän mennessä. Ja vaikka makasin siinä yksin, tiesin, että mulla on uskomaton perhe ja poikaystävä ja kaverit jotka olivat siinä mun kanssa. Sain heistä voimaa ja tunsin heidän läsnäolonsa huoneessa.
Voin kertoa, että murehdin itseäni jonkin verran ennenkuin pääsin sairaalaan, pelkäsin kuolevani ilman että kukaan saa tietää, koska vuorilla puhelin eikä wifi toiminut, mutta sairaalassa ryhdistyin. En halunnut ajatella itsestäni enää niin, halusin tulla kuntoon ja säädin päässäni olevat nappulat oikeisiin kohtiin, nyt tiesin tulevani kuntoon ja löytäväni vielä monia uusia seikkailuja, tämän yhden epäonnisen lisäksi.
Ajattelutapaa on oikeasti helppo muuttaa, jos se lähtee itsestään. Opin sen täällä. Saatan joskus olla itsekäs ja tietää paremmin mikä on hyvä minulle kuin muut. Kuitenkin näin sairaana ollessa ottaa vastaan joka ikisen avunannon ja potkaisun perseelle. En suostunut juottamaan itseäni, koska kipu oli niin kova, mutta ystävän "pakotus" sai minut tekemään niin ja se auttoi heti.
Jouduin jäämään sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, jotta koko tulehdus kehossani saataisiin häädettyä antibiooteilla ja muilla lääkkeillä mitä hoitajat syöttivät minulle. Tunsin saavani joka päivä enemmän ja enemmän voimia, ja viimeisenä päivänä tiesin, että olen vielä hieman heikko, mutta että pystyn tähän; astumaan ulos viileästä huoneestani takaisin kaupungin kosteuteen, pölyyn ja meluun.

Ilman vakuutusta oleskeluni, ruoka ja lääkehoidot olisivat maksaneet minulle monia satoja, mutta mahtavinta oli se, että Chiang Mai Ram sairaalassa traveller vakuutus meni suoraan, ja maksoin kaikesta vain 24 euroa ! Itkin silloin melkein jopa ilosta ja suosittelen käymään läpi vakuutusneuvojan kanssa huolella mitä vakuutukseesi kuuluu ennenkuin lähdet matkalle.
Olen nyt terveempi, syön vielä kolmea eri lääkettä kuurien loppuun ja olen erittäin varovainen syömisieni kanssa. Oikeastaan en ole koskenut kolmeen päivään muuhun kuin keittoihin ja riisiin ja juonut todella paljon vettä electrolyyttien kanssa. Minua kohdeltiin niin hyvin sairaalassa, että thaimaalaisesta sairaalasta jäi tosi hyvä mieli, he vielä soittivat seuraavana päivänä ja kyselivät vointia ja kuulumisia. Tuntuu vähän niinkuin olisin ystävystynyt hoitajien kanssa, kaikki kun olivat iältään vain vähän päälle parikymppisiä. Yhtenä iltana katsottiin vähän aikaa mukavan thaikku naisen kanssa C.S.I Miamia telkkaristam haha hän oli aivan yhtä innoissaan kuin minä.

Heti kun pääsin sairaalasta nuuhkaisin kosteaa ilmaa, otin tuk tukin the giant houseen (paras paikka majottua chiang maissa ja paissa) ja tapasin pari kaveria viime viikon bussimatkalta. Olin ihan fiiliksissä, koska seuraavina kolmena päivänä oli festarit, jolloin paperilamppuja lähetettiin ilmaan, ilotulitukset paukkuivat kaikkialla, kukkaveneet lipuivat joessa ja kaikki ihmiset olivat ulkona juhlimassa. 5 päivää chiang maissa menivät niin nopeasti, tapasin ihania ihmisiä, otin hieronnan, kokkailin yhden thaimaan parhaimman ja cooleimman hippi kokin kanssa luomu veggie ruokaa ja nautin hauskasta ja musiikin täytteisestä ilmapiiristä. Ostin kitaran, mikä on ollut varmasti paras ostos tähän mennessä ja jota tulee soiteltua koko ajan. Joka iltaiset jamming sessiot olivat aivan sekoja ja tunsin olevani niin elossa.

 Rakastan tätä tunnetta, se ei ole hävinnyt mihinkään siitä lähtien kun pääsin sairaalasta. Makoilen nyt omassa riippukeinussani Paissa, tästä mestasta seuraava kirjoitus varmasti tulossa, aivan upea paikka. Mä olen vaan niin onnellinen ja rento täällä elefanttien, vesiputousten ja kuumien lähteiden ja metsän helmassa. Hmm yks ihminen vaan puuttu kainalosta, mutta kyllä mä senkin saan kohta :)

Halit, ikävä kaikkia söpöjä suomineitoja ja herroja kotosalla. Pitäkää huolta itsestänne !

day 6 samoeng - pang term

Hei kaikki viidakkovuorien asukit! Mä olen yksi niistä, ja voin kertoa, että tämä on yksi hienoimmista kokemuksista. Mä en pysty kirjoittamaan kauan täällä lähimmässä kylässä jonne oli n. tunnin matka auton lavalla istuskellessa. Kohta pitää liftata kyyti takaisin farmille. Volunteeraan tällä hetkellä Pang Term nimisessä pienessä vuoristo kylässä, jossa meillä on monta hehtaaria riisi peltoa, ihania hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä papaijasta munakoisoon, inkivääriin ja aloe veraan. Kanat ja kukot herättävät mut klo 5 aamulla thai chi tuokioon. Ja nukkumaan mennään kuu meditaation kautta. Olen hakannut puita metsästä ja rakentanut bambu mökkejä. Kuorinut, pessyt, kuivattanut, jauhanut ja paahtanut tuoretta luomu kahvia tilalta. Elämä on kaunista täällä ja aluksi oli vaikea olla haukkomatta henkeään uskomattomien maisemien vuoksi. Tunnen olevani elossa enkä ikinä ole syönyt näin terveellisesti (kasvien lehtiä, kukkia, kasviksia, tai saanut mahtavia uusia makuelämyksiä. Ruoan valmistamme Pinan Tean johdolla, kaikki itse alusta asti keräämällä orgaaniselta farmiltamme. Mutta nyt pitää mennä etsimään kyyti takaisin, kuullaan kolmen viikon päästä !

day 1 - hki, stockholm, bangkok, chiang mai

I take a deep breath in and smell the air. This humidity is what i remembered. This is definitely Thailand.

Hyvästien jättäminen on kauheata, oikeasti. Olen vieläkin hämmästyksissä siitä rakkauden määrästä, jota olen saanut viimeisinä päivinä ennen lähtöäni aasiaan. Nyt kun yritän kirjoittaa teille ekasta matkustus päivästä täällä, mielessä ei oikein ole muuta kuin perhe ja rakkaat kotona. On vaikea olla itkemättä, mutta toisaalta hymyilemiseen on parempi syy; mulle on tapahtunut jotain upeinta ja tiedän että mihin menenkin niin kaikki päätyy parhain päin.

Mutta, asiaan.. Istun bangkok airwaysin loungessa, jonne tämmöiset tavalliset köyhät pulliaisetkin pääsevät. Leppoinen vaikka (hieman likainen) olo sohvalla löhötessä 22 tunnin matkaamisen jälkeen kovilla tuoleilla niska taittuneena. Mun piti lähteä pienellä määrällä tavaraa, mutta hieman lisää painoa tuli rinkkaan kun piti ottaa makuupussi ja pari villapaitaa, jotka kuitenkin jätän pois matkasta kuukauden päästä. Vuoristo ilma kun tuolla pohjoisessa voi olla öisin kylmä enkä minä kylmästä tykkää niin yhtään !
Söin äskön 2€ × 10kpl sushia, mutta nälkä kurnii vatsassa kun lentokoneissa ei tarjoiltu ruokaa. Nyt odotan vaan niin paljon, että pääsen käsiksi kaikkeen kahden h :n ruokaan (halpaa&hyvää) mitä thaimaalla on tarjota. Varsinkin pohjois-thaimaan lanna keittiöllä.
Hahah, naurattaa kun ostin äskön kauheaan janoon aivan jotain yli kauheata keltaista juomaa. Sen olisi edes voinut saada alas, mutta ei. Sen jälkeen ostin mineraali vettä, joka ei ollutkaan sitä mitä niin autuaasti luvattiin vaan tavallista vettä. Noh, toivotaan seuraavalla kerralla onnistavan, muuten nestehukka vie voiton.

Mulla on vielä outo olo, että olenko mä matkalla jo vai en. En ole nukkunut kolmeen yöhön kunnolla, eikä 11 tunnin lennolla tullut tehtyä muuta kuin tuijotettua elokuvia. Uni taitaa ottaa kohta vallan. Illaksi chiang maihin olisi jo vähän suunnitelmia, jos en nyt simahda tähän sohvalle ja missaa lennon. Olen tosi helpottunut, että kaikki on sujunut ihan moitteitta, vaikka pikku myöhästymistä ja odottelua on ollut. En ole joutunut kuulusteltavaksi, eikä laukuista löytynyt mitään mitä siellä ei pitäisi olla, joten ainakin vielä olen turvassa thai vankilalta. Siitä kyllä tulisi mahtava romaani jos sinne joutuisin.. Mutta ! Ajatukset harhailee ja kädet tärisevät, joten pistän hetkeksi silmät kiinni ja uneksin. Kuullaan taas Chiang Maissa !

Asia in my mind..

Hey. It's so cold at the moment here in Helsinki, so I got some help making good spicy asian noodle soup. In these two weeks I have just been reading travel books while wrapped in blankets trying to avoid freezing with a teacup in my hand. Finland's winter is not for me, so I'm skipping it in Asia this time. Hrrr..

Mitäs täällä ? Oon niin vilukissa, että tää kylmyys saa mut pysyttelemään suosiolla kotona villasukat jalassa ja teekuppi nenän edessä. Mut päiväduuni on koostunu vaan matkajärkkäilyistä, vanhan kämpän pakkaamisesta pahvilaatikoihin ja himajoogasta sekä meditoinnista. Oon lukenu himosti matkakirjoja viinilasi kädessä ja perehtyny maihin mihin oon lähdössä ja niiden kieliin. Tuntuu toopelta lähteä jos ei osaa edes perus kohteliaisuus ja semmosia sanoja, thaimaalaiset kun ovat tunnettuja kohteliaisuudestaan jatkuvasta hymyilystään. 

festival feeling

Short video I made from last summer me and Vera were at Ruisrock festival.

Oh I miss summer. A LOT. But hey, one more month and I'll be in +30 in South-East Asia. Thumbs up ;)

ready for departure

hei. tiedätteköte mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan ? nyt on mulla hankittuna 5 lentolippua, yksi puuttuu. kolme hiton kallista rokotusta, kolme vielä kalliimpaa puuttuu. viisumihakemukset valmiina, viemistä vailla. uusi passi pöydällä. matkavakuutus hoidettuna. uusi luottokortti lompakossa. vanhasta kämpästä yritän tehdä mun frendille Siirille muuttokuntoista ennen lokakuuta, jolloin hän muuttaa Tukholmasta pitämään mun palmuille ja pianolle seuraa. tällä hetkellä on toi käppänä täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. suurin osa pelkkää kirpparikamaa. haluun luopua kaiksesta turhasta, vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista, koruista ja esineistä mitä en ole käyttänyt pitkään aikaan enkä tosiaankaan tule enää vuoden päästä käyttämään. ihana fiilis kun ei tarvi sitten tulla takaisin kaiken roinan keskelle. oon asunut mun poikaystävän luona nyt kaksi kuukautta ja käyny vaan töissä ja hoitanu näitä asioita. kohta alkaa ehkä helpottaa pieni stressin poikanen ja muuttua pikkuhiljaa kutkuttavaksi fiilikseksi siitä, että mä oon lähdössä ja oikeasti ! sinne minne mä ehkä kuulun paremmin. ulkomaille muille maille. mun rakas jää tänne, mutta meillä on jo jänniä suunnitelmia, kuten kevään muutosta ulkomaille vihdoin yhdessä.

departure time on 5.11 eli sitä odotellessa. ainiin tosiaan; mitä mä oon menossa tekemään ja mihin lähden seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ? ;)

- aluksi seikkailemaan, tutkimaan Pohjois-Thaimaata, jonka jälkeen

- tekemään hyväntekeväisyys projektia Luoteis-Thaimaahan pieneen vuoristokylään Myanmarin (Burman) lähelle asumaan kuukaudeksi thaimaalaisen perheen luokse ja samalla oppimaan suoraan kylän parantajalta ja 16 vuotta luostarissa olleelta munkilta meditaatiosta, luonnonlääkkeistä, perinteisestä musiikista, lanna- ja thai-ruoan kokkaamisesta, buddhismistä, omavaraisesta elämäntyylistä ja paljosta muusta kiinnostavasta. en malta odottaa tämän uskomattoman varmasti mieltä avartavan kokemuksen alkamista.

- Vietnamiin pariksi viikoksi hengaamis periaatteella, Vera tulee pariksi vikaksi päiväksi Hanoihin, jonka jälkeen matka jatkuu

- Etelä-Thaimaahan toisen hyväntäkeväisyys projektin pariin kolmeksi kuukaudeksi musisoimaan ja nauttimaan

- extrana joku yllätysreissu josta saadaan sitten kuulla kun se tapahtuu..

tällaista. jännää jännää. meditaatiosta, buddhalaisuudesta, yrteistä, omavaraisesta ja ekologisesta elämäntavasta yms en voi odottaa muuta kun aivan mahtavaa kuukautta kiinnostavan perheen luona. haluan erityisesti saada hyväntekeväisyyden kautta kosketuksen oikeaan elämään köyhemmässä Luoteis-Thaimaassa ja sopeutua heidän kulttuuriinsa. en oo lähtemässä turisti matkalle vaan päin vastoin. tietenkin Etelässä myös, vaikka siellä elämä keskittyy enemmän turistien tuoman rahan ympärille. kaikki nämä erilaiset kokemukset toivottavasti tekevät mun matkasta huikean.

hmm äiti taitaa olla vähän huolissaan ja kohta repimässä hiuksia päästään mun yksin lähtemisestä ihmeelliseen Aasiaan, mutta hei äiti kulta, kyllä mä pärjään älä huoli. oon aina ennenkin pärjänny mun omilla tutkimusmatkoilla. ja se mitä haluan tehdä myös teen, ja tottakai täysillä.

haleja, L

what's going on

i was really sick for two weeks

photographing a lot with film camera

moved in Kallio with M (love this apartment so much that i never want to leave!)

and just being me. mm

au revoir

mä lähden elämään mun unelmia. ja sen jälkeen mä elän niitä lisää.

-

I'm going to fulfill my dreams and after that I'm going to fulfill more of them.

tumblr

woods

model: Siiri

Finnish forests are beautiful so this day's photoshoots were located one of them.

that girl

 heips. siinä kuvat jotka otin ihanan siirin kanssa, joka tulee aina ruotsista kesäksi suomeen mua näkemään.. ja ehkä jotain muutakin ;) toissa kesänä hengailtiin tosi paljon, mutta viime kesän olin ranskassa ja nyt töissä, joten ei olla niin paljon ehditty nähdä. kuitenkin töistä oli pikku vapaata, joten tiesin heti että haluan kuvata siiriä. oon aina halunnut kuvata pellolla ja nyt saatiin se toteutettua, kun aivan siirin mökin takana oli täydellinen pelto. kuvia siiristä tulee ehkä kohta puolin lisää, mut sillä aikaa kertokaahan ihanat ihmiset mitkä näistä on teidän lemppareita ? 

hey ! my lovely model is siiri, who lives in sweden but comes to finland every summer. we usually hang out as much as we can, but now while i'm working a lot there's not that much time. anyway, i had a short holiday so i immediately said to siiri that i want to photograph her. we found this amazing field just behind her summer cottage. i was pretty excited because i've always wanted to take photos in this kind of place. so, what do you think ? which ones are your favourites ?