Life is a grand festival and I'm living it right now

"Because I don't live in either my past or my future. I'm interested only in the present. If you can concentrate always on the present, you'll be happy."

That is one thing I have learned while travelling. I usually worry about things too much and I've been learning to let go and really concentrate on the present. I also have grown as a thinking person and understood lots of things that I didn't before.

Living and working in Pai has been both an amazing opportunity and an mind changing experience. When I bought my flight ticket from Singapore to Chiang Mai, I knew that I could have gone to some new place, but I still wanted to go back to this one precious place I felt like home. But what should people really know about Pai ? Always when travellers are asking what has been your favourite place or where should they go next, I tell them to go to Pai. It's not a huge place with loads of shops or nightclubs. But it's full of things to do, after chilling in a hammock next to musicians playing gypsy tunes. I loved every second I spend in Pai in November to December. Now I came back for another three weeks to meet old friends, work in a bar&restaurant and enjoy jamming with talented musicians. Days passed really fast even I ended up doing lots of things beside work and chilling.

 

One of the many attractions in Pai are hot springs, there are natural ones in jungle (20 bath/0,50€) and proper built ones in spas (80-200 bath). I enjoyed both but the feeling bathing in a jungle with locals and beautiful view excited me more. There's canyon, caves, view points at the top of the mountains, beautiful jewellery shops, walking street, chilling live music bars and cafes etc. There's many waterfalls I went with a motorbike to, but also this one with nice five hour hike. It was a cold sunday night when we sat on a bonfire as usually, jamming, while my friend got an idea to go camping over night at this one waterfall far away in the mountains. Me and people from our hostel were excited about the crazy idea and already started to make lists what to take with. I had no expectations, but as soon as I was hiking this jungle path with my backpack full of useful equipments I realised this night was going to be magical. After five hours wading through rivers and getting wet, letting the sun to dry us we continued that path mix of rocks, plants, river, insects and huge trees above us. Still three more hours of hiking till we would get there. 

Finally we came to this beautiful waterfall, not at the photos above, i was too amazed to even take my tablet out of my bag. We went for a swim and I got an stupid but at the time very clever idea to climb to the top. Well, I got there easily, but after looking down my friends were turned out to be little ants on the ground. It was the moment when I realised I am sometimes too crazy and forgetting to think before. So so slippery and long way down but I did it. I was happy again and had a great laugh. So the night came to our little camping area. I had a hammock like couple of others and around campfire there were 11 sleeping bags on the ground. Amazing and tripping night, I haven't had that much fun dancing in the shadows and staring at the full moon with all the colours of a rainbow. We sang together and played all night long with jungle drum and guitar. 

What I'm really going to miss is the atmosphere. In Pai it's magical. I had my little Pai family at the first time, but I got a new one this time as well. Everyone who I have met in Pai have liked it. I'm glad I get to know to so many new people among my old friends. I worked for awhile in a restaurant to save money and it was situated at a perfect place (photo above), couldn't ask for more. Someone might think I'm crazy when I say this, but I could totally live in Pai for longer time like an half year. I feel like home there and I'm going back after couple of weeks  anyway ;) It's so hard to stay away !

Take care guys, hope you are living in the present. Remember to sing, enjoy little things, laugh, try meditation, write, make art, do what you know the best, and respect nature and people around you. Stay openminded and happy. Hugs.

a story about a change

This is a story that happened in a small city called Pai in northwest Thailand, near the border of Burma. The exact place on the map is not really important, but the life changing journey what I went through there is. It can maybe be harmful for you if you are not planning to travel there any day soon. I'm not telling you at full lenght what I did, but I will tell you my spiritual, and mind changing part of this story.

"I woke up this one morning, hair messed up, yawned and saw sunlight coming out from a hole in the wall in my bamboo hut. The light found my knees and warmed them up with a gentle touch. I heard birds singing, someone playing guitar, an old lady with a calm voice. I had no idea what time it was, what day or how much time I had left before I had to pack my cameras, book and leave. I was going to have a new day, new paradise in a place I lived and loved, and with people I felt connected with; my Pai family.
I looked at "the Alchemist" on my bookshell and realised that I'm following my dream too, just at this specific moment. I'm in the present and I'm happy.
Just few seconds later I already sat on my meditation stump. River in front of me was quiet but pleasant, I felt few leaves falling of from a papaya tree next to me. Imagining the sun turning to different colours, blue to red and moving slowly towards me, I opened my eyes. It had been approximately 30 minutes since I sat on the stump. Meditation and yoga were my morning routine. I felt better sitting in lotus position clearing my mind and soul this amount of time than using it to anything else. I felt spiritual and pure.

Little decisions and new ways of thinking had really made me change a bit. I felt pure happines just from doing meditation. I didn't need anything else than this moment, and still don't need.
My days in Pai were individuals all of them, every day is a new start for your life. Having a chance to recognize the beauty of life again and again is amazing. But regretting something happened earlier harms your soul and mind.
I'm trying to remove the burden from my shoulders and find the balance in happiness. I am a worrying kind, and I don't like it. I want to free myself of thinking and just live. Here I've had hundreds of magical moments, conversations what had changed my life, and I start to realise what things make me complete, what to value, for what I live for and what things are not for me. Learning like this about myself is like a huge gift from everyone I have met.

As I later wandered up the hill in a kind of daze, two old ladies in colourful clothes and sharp bamboo hats walked past me, carrying big bags of something. I looked at them and smiled and I was smiled back with missing teeth mouths. I was high in the mountains, where green and blue captivate the scenery. We had drove motorbikes to the waterfalls and spent couple of days just lying and looking at changing clouds. I was amazed by the beauty of cornfields, stone forest, elephants, hot springs, birds, colours, lying in hammock, people, food, everything. I was surrounded by nature and "the green tits" as mountains. I couldn't feel happier or more alive.  This was that kind of place I could stay forever.

I ended up staying in Pai for almost 3 weeks. Time flied and it didn't feel like it because I was enjoying so much with my family and my guesthouse's thai hippies. We played instruments everyday, sang, laughed and talked about things what matter and those what really don't. I've now friends for life which I'm going to see soon on my travels. This place was something else, our home and it was so sad to leave. But now I have a memory, still very bright and lovely. And one part of me will always be a "Pai part". Saying goodbye doesn't mean nothing like I thought before. I'm changed for good and I'm going to hold on it tight. Now goodbye just means a new hello."

from bad to amazing

Tuntuu kuin koko elämänhalu olisi vedetty pois minusta, kun makasin hiljaa bambumökissä 39 asteen kuumeessa kurkku ja vatsa niin kipeänä, etten halunnut ehkä edes nähdä huomista enää.  Olen sairastellut monta kertaa viimeaikoina, mutta tälle ololle ei mikään vetänyt vertoja. Olin aivan puhki, lopussa, en pysynyt tehdä muuta kuin nukkua neljä päivää putkeen. En syönyt tai juonut, laihduin lopulta 5 kiloa, mikä oli hälyttävää ja pelästytti minut kunnolla. Nesteytys tropiikissa on kaikkea muuta tärkeämpää, en tehnyt sitä sairastelun vuoksi ja nyt sain tietää miltä tuntuu sen jälkeen.
Pakotin itseni lähtemään takaisin chiang maihin vuorilta vaikka en millään olisi halunnut. Nyt, jos olisin jäänyt, en varmaan olisi tällä hetkellä kauhean elinvoimainen.
Menin suoraan 5 tunnin songtaew matkan jälkeen vuorilta chiang maihin ja tuk tukilla sairaalaan, missä ilmoittauduin tiskillä "erittäin huonovointiseksi sekavassa olotilassa olevaksi potilaaksi, joka mielellään haluaisi hoitoa nopeasti". Pääsin lääkärille, jossa todettiin painon äkillinen putoaminen, nestehukka ja verenpaine lukemat olivat erittäin pahannäköiset. Kysyttiin minkälaisen huoneen haluan, sanoin, että ihan mikä vaan, koska mulla oli vakuutus mikä kattaisi kulut. Pääsin 10 kerrokseen upealla näköalalla ja telkkarilla varustettuun omaan huoneeseen, jossa mulle laitettiin heti tippa suoneen ja sänkyyn makaamaan. Olin ollut suomessa tiputuksessa, joten kuvio oli tuttu enkä edes kiinnittänyt mitään huomiota kun makasin puoliunessa valkoisena kuin lakana. Kun heräsin seuraavan kerran parin tunnin päästä, huomasin saaneeni ruokaa eteeni (riisivelliä) sekä sänkyni ympärillä kolme hoitajaa mittaamassa verenpainetta, kuumetta ja pulssia. Ekan päivän lounas ja illallinen olivat liikaa enkä vieläkään saanut mitään alas.

Maatessani tiputuksessa kolme päivää sain ajateltua paljon. Sitä mikä minun matkan tarkoitus on ja kuinka välittäviä ihmisiä olen tavannut jo tähän mennessä. Ja vaikka makasin siinä yksin, tiesin, että mulla on uskomaton perhe ja poikaystävä ja kaverit jotka olivat siinä mun kanssa. Sain heistä voimaa ja tunsin heidän läsnäolonsa huoneessa.
Voin kertoa, että murehdin itseäni jonkin verran ennenkuin pääsin sairaalaan, pelkäsin kuolevani ilman että kukaan saa tietää, koska vuorilla puhelin eikä wifi toiminut, mutta sairaalassa ryhdistyin. En halunnut ajatella itsestäni enää niin, halusin tulla kuntoon ja säädin päässäni olevat nappulat oikeisiin kohtiin, nyt tiesin tulevani kuntoon ja löytäväni vielä monia uusia seikkailuja, tämän yhden epäonnisen lisäksi.
Ajattelutapaa on oikeasti helppo muuttaa, jos se lähtee itsestään. Opin sen täällä. Saatan joskus olla itsekäs ja tietää paremmin mikä on hyvä minulle kuin muut. Kuitenkin näin sairaana ollessa ottaa vastaan joka ikisen avunannon ja potkaisun perseelle. En suostunut juottamaan itseäni, koska kipu oli niin kova, mutta ystävän "pakotus" sai minut tekemään niin ja se auttoi heti.
Jouduin jäämään sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, jotta koko tulehdus kehossani saataisiin häädettyä antibiooteilla ja muilla lääkkeillä mitä hoitajat syöttivät minulle. Tunsin saavani joka päivä enemmän ja enemmän voimia, ja viimeisenä päivänä tiesin, että olen vielä hieman heikko, mutta että pystyn tähän; astumaan ulos viileästä huoneestani takaisin kaupungin kosteuteen, pölyyn ja meluun.

Ilman vakuutusta oleskeluni, ruoka ja lääkehoidot olisivat maksaneet minulle monia satoja, mutta mahtavinta oli se, että Chiang Mai Ram sairaalassa traveller vakuutus meni suoraan, ja maksoin kaikesta vain 24 euroa ! Itkin silloin melkein jopa ilosta ja suosittelen käymään läpi vakuutusneuvojan kanssa huolella mitä vakuutukseesi kuuluu ennenkuin lähdet matkalle.
Olen nyt terveempi, syön vielä kolmea eri lääkettä kuurien loppuun ja olen erittäin varovainen syömisieni kanssa. Oikeastaan en ole koskenut kolmeen päivään muuhun kuin keittoihin ja riisiin ja juonut todella paljon vettä electrolyyttien kanssa. Minua kohdeltiin niin hyvin sairaalassa, että thaimaalaisesta sairaalasta jäi tosi hyvä mieli, he vielä soittivat seuraavana päivänä ja kyselivät vointia ja kuulumisia. Tuntuu vähän niinkuin olisin ystävystynyt hoitajien kanssa, kaikki kun olivat iältään vain vähän päälle parikymppisiä. Yhtenä iltana katsottiin vähän aikaa mukavan thaikku naisen kanssa C.S.I Miamia telkkaristam haha hän oli aivan yhtä innoissaan kuin minä.

Heti kun pääsin sairaalasta nuuhkaisin kosteaa ilmaa, otin tuk tukin the giant houseen (paras paikka majottua chiang maissa ja paissa) ja tapasin pari kaveria viime viikon bussimatkalta. Olin ihan fiiliksissä, koska seuraavina kolmena päivänä oli festarit, jolloin paperilamppuja lähetettiin ilmaan, ilotulitukset paukkuivat kaikkialla, kukkaveneet lipuivat joessa ja kaikki ihmiset olivat ulkona juhlimassa. 5 päivää chiang maissa menivät niin nopeasti, tapasin ihania ihmisiä, otin hieronnan, kokkailin yhden thaimaan parhaimman ja cooleimman hippi kokin kanssa luomu veggie ruokaa ja nautin hauskasta ja musiikin täytteisestä ilmapiiristä. Ostin kitaran, mikä on ollut varmasti paras ostos tähän mennessä ja jota tulee soiteltua koko ajan. Joka iltaiset jamming sessiot olivat aivan sekoja ja tunsin olevani niin elossa.

 Rakastan tätä tunnetta, se ei ole hävinnyt mihinkään siitä lähtien kun pääsin sairaalasta. Makoilen nyt omassa riippukeinussani Paissa, tästä mestasta seuraava kirjoitus varmasti tulossa, aivan upea paikka. Mä olen vaan niin onnellinen ja rento täällä elefanttien, vesiputousten ja kuumien lähteiden ja metsän helmassa. Hmm yks ihminen vaan puuttu kainalosta, mutta kyllä mä senkin saan kohta :)

Halit, ikävä kaikkia söpöjä suomineitoja ja herroja kotosalla. Pitäkää huolta itsestänne !

day 6 samoeng - pang term

Hei kaikki viidakkovuorien asukit! Mä olen yksi niistä, ja voin kertoa, että tämä on yksi hienoimmista kokemuksista. Mä en pysty kirjoittamaan kauan täällä lähimmässä kylässä jonne oli n. tunnin matka auton lavalla istuskellessa. Kohta pitää liftata kyyti takaisin farmille. Volunteeraan tällä hetkellä Pang Term nimisessä pienessä vuoristo kylässä, jossa meillä on monta hehtaaria riisi peltoa, ihania hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä papaijasta munakoisoon, inkivääriin ja aloe veraan. Kanat ja kukot herättävät mut klo 5 aamulla thai chi tuokioon. Ja nukkumaan mennään kuu meditaation kautta. Olen hakannut puita metsästä ja rakentanut bambu mökkejä. Kuorinut, pessyt, kuivattanut, jauhanut ja paahtanut tuoretta luomu kahvia tilalta. Elämä on kaunista täällä ja aluksi oli vaikea olla haukkomatta henkeään uskomattomien maisemien vuoksi. Tunnen olevani elossa enkä ikinä ole syönyt näin terveellisesti (kasvien lehtiä, kukkia, kasviksia, tai saanut mahtavia uusia makuelämyksiä. Ruoan valmistamme Pinan Tean johdolla, kaikki itse alusta asti keräämällä orgaaniselta farmiltamme. Mutta nyt pitää mennä etsimään kyyti takaisin, kuullaan kolmen viikon päästä !